tiistai 19. maaliskuuta 2019

GÖSTAA NIKKAROIMASSA

Vasara ja Nauloja - musikaalin synnystä



Gösta Sundqvist oli salaperäinen mies, joka karttoi julkisuutta. Hän oli jäänyt itselle mystiseksi suomirockin suurmieheksi. Halusinkin siksi tehdä ihailemastani taiteilijasta musikaalin, jotta saisin tietää hänestä enemmän. Ajattelin, että siten myös yleisö pääsisi lähemmäksi hänen persoonaansa. Göstaa ei nähty ikinä live-keikoilla, mutta musikaali tulisi korjaamaan asian: nyt hänet voisi nähdä livenä lavalla. Ajatuksissani hän kertoisi musikaalissa omaa elämäntarinaansa humoristiseen ja leppoisaan tyyliinsä ja esittäisi kappaleitaan.

Aina kun kirjoitan musikaalia, näen samalla mielessäni näyttelijät lausumassa repliikkejään. Oli suuri onni löytää Göstan rooliin aivan hänen oloisensa mies, AJ Keskinen. AJ on tamperelainen laulaja ja muusikko, joka oli hiljattain esiintynyt menestyksekkäästi Voice of Finland-kilpailussa. Kapellimestarimme suositteli häntä rooliin. Innostuin hänestä heti, parempaa Göstaa ei voinut toivoa. Sopivan ulkonäön lisäksi AJ osasi myös näytellä ja laulaa Leavingsin kappaleet oikealla tavalla; lempeästi ja ajatuksella kertoen.


Olen aina arvostanut Gösta Sundqvistiä nerokkaana säveltäjänä ja sanoittajana. Hänen kappaleensa kertovat yleensä ihmiskohtaloista, joissa on rujoutta. Gösta on heikomman puolella; rikollisten, alkoholistien, syrjäytyneiden, itsemurhaa hautovien ja seksuaalisesti hukassa olevien. Laulujen melodiat voivat olla kauniita, mutta sanoitukset kertovatkin jostain aivan muusta; elämän nurjista puolista ja raadollisuudesta. Hempeältä kuulostava sävellys voikin ottaa kantaa ilmastonmuutokseen tai seksiturismiin. Luulen, että juuri kappaleiden monitasoisuuden takia ne ovat jääneet elämään. Lauluista löytää aina jotain uutta.


Musikaalissa käydään läpi Göstan nuoruuden progevaiheet, pitkät hiukset ja meikkaaminen, jopa kapinallinen trans-pukeutuminen. Tutuksi tulee myös uran alkuvaihe Mitä kuuluu Marja Leena-kappaleen noustessa hitiksi, suuren suosion aika ja radio-ohjelmat, unohtamatta Göstan intohimoa jalkapalloon. Elämänsä loppupuolella Gösta hakeutui maaseudun rauhaan. Gösta rakasti omaa tilaa, jopa erakkomaisuuteen asti. Hän nautti omista puuhistaan kotona; säveltämisestä, pikkuautojen keräilystä ja jalkapallovideoiden katselusta. Hän ei koskaan matkustanut ulkomaille, ei pyrkinyt rikastumaan ja vieroksui julkisuutta. Onni löytyi läheltä; arjen pienistä teoista ja asioista. Gösta kuoli vain 46-vuoltiaana, hyväkuntoisena ja täynnä tulevaisuuden suunnitelmia.

Tässä musikaalin viimeisimpiä repliikkejä, jonka jälkeen alkaa yksi Göstan suosikkikappaleistani: Raparperitaivas.

GÖSTA: Mä olen vihdoinkin löytänyt paikan jonne mä kuulun. Mä tykkään siitä, että täällä on pienet ympyrät ja kaikki tuntee toisensa. Mä voin liikkua rauhassa luonnossa ja harrastaa mun juttuja; niin kuin musiikin tekemistä ja pikkuautojen keräilyä. Täällä lapsuuden Pinokkio-leikit on sallittuja.


- Katariina